torstai 29. tammikuuta 2015
Talvisota
Talvisota alkoi, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman, että julisti sotaa. Syy tähän luultavasti oli Neuvostoliitto vaati alueluovutuksia turvatakseen Leningradin puolustuksen. Sodan alussa 275 000 osin puuttellisesti varustautuneita suomalaisia asettuu taisteluun ja Neuvostoliitolla oli noin 450 000 aseistautunutta miestä itärajalla. Neuvostoliiton ilmavoimat pommitti kaupunkeja ja tunkeutuivat yli rajan marraskuun viimeisenä päivänä. Talvisodan aikana muut maailmansodan rintamat oli hiljaisia, joten huomio keskittyi Suomeen. Maahan saapui toimittajia, jotka raportoivat suomalaisten urheasta taistelusta. Suomalaiset saivat vapaaehtoisia sotilaita ja humanitaarista apua, mutta kokonaisuudessa apu jäi pieneksi. Rintaman painopiste oli Kannaksella. Kun sota eteni ja suomalaiset olivat jopa saaneet kokea sarjan voittoja Suomi pyysi apua Englannilta ja Ranskalta, jotka suunnitteli Suomen avustamista eikä Neuvostoliitto halunnut olla vastakkain länsivaltojen kanssa auttoi tämä edelletyksiä rauhanneuvotteluihin. Rauha solmittiin 13.3.1940 klo. 11.00.
Päämajamuseo nykyään
Nykyään päämaja museo on auki 2.5-31.8 päivittäin auki 10-17 ja 1.9-30.4 auki viikonloppuisin 10-17. Pääsymaksu museoon on 6€ ja alle 18-vuotiailta pääsymaksua ei oteta. Päämaja kertoo talvi- ja jatkosodasta, kuinka suomalaiset pärjäsi sodassa ja millaista siviileillä oli. Päämaja museossa on vaihtuvia näyttelyjä esim tällä hetkellä on näyttely 'Sodasta rauhaan' ja on perusnäyttelyt, jotka eivät vaihdu. Museossa on nähtävissä Mannerheimin työhuone, maavoimatoimisto, sotavuosien siivilielämän esittelyä ja nähtävissä on myös elokuvia sodanajasta. Museossa on myös mahdollisuus pelata Lokki-peliä, jossa voi kuunnella esim. presidentti Rydin puheita ja Mannerheimin. Päämajamuseossa on myös museokauppa jossa on mahdollisuus ostaa kirjallisuutta, postikortteja ja lahjatavaroita. Museota vastapäätä on myös Päämajamuseo kahvila. Suosittelen käymään Päämajamuseossa ja tutustumaan Talvi- ja jatkosotaan.
tiistai 27. tammikuuta 2015
Päämajakaupunki Mikkeli
1938 vuonna Mikkelillä oli keskeinen asema siitä, että Suomi on itsenäinen vielä tänä päivänäkin. Mikkeli oli hyvä päämajalla, koska sijainti oli sopiva, vesi- ja viestiyheydet olivat riittävät ja Mikkelissä oli mahdollisuudet turvalliseen, rauhalliseen ja jatkuvaan työskentelyyn kallioiden takia jota voitiin louhia. Marsalkka Mannerheim päätti, että päämaja siirrettäisiin Mikkeliin 17.7.1939.
Ylipäällikkö Mannerheim siirtyi lähimpien upseeriensa kanssa keskuskansakoululle, joka nykyään on päämajakoulu ja osa on päämajamuseon käytössä. Koska osastoja oli paljon, keskuskansakoulu ei riittänyt kaikille, joten osastoja ja toimistoja siirrettiin eri puolille Mikkeliä. Ylipäällikkö ja muut upseerit majoittuivat Hotelli Seurahuoneessa. Mannerheimin siirryttyä Mikkeliin oli Mikkeli Suomen toinen pääkaupunki.
Mikkeli ei säästynyt pommituksilta, joten lopulta useiden pommitusten jälkeen päämaja siirrettiin takaisin Helsinkiin. Päämaja siirrettiin tosin takaisin Mikkeliin jatkosodan aikana. Päämajalla on ollut suuri vaikutus Mikkeliin ja sen historiaan. Pommitukset tuhosivat asuntoja ja päämajan väki nostatti pienen Mikkelin väkilukua 20% parhaimmillaan. Koska päämaja valloitti kouluja, jouduttiin vapaissa kouluissa työskentelemään ahtaasti ja vuoroissa. Mikkeliin tuli paljon majoitus- ja ravintola-alan yrityksiä päämajan ansiosta. On suuri kunnia, että Mikkeli on saanut olla mukana päämajan toiminnassa.
Ylipäällikkö Mannerheim siirtyi lähimpien upseeriensa kanssa keskuskansakoululle, joka nykyään on päämajakoulu ja osa on päämajamuseon käytössä. Koska osastoja oli paljon, keskuskansakoulu ei riittänyt kaikille, joten osastoja ja toimistoja siirrettiin eri puolille Mikkeliä. Ylipäällikkö ja muut upseerit majoittuivat Hotelli Seurahuoneessa. Mannerheimin siirryttyä Mikkeliin oli Mikkeli Suomen toinen pääkaupunki.
Mikkeli ei säästynyt pommituksilta, joten lopulta useiden pommitusten jälkeen päämaja siirrettiin takaisin Helsinkiin. Päämaja siirrettiin tosin takaisin Mikkeliin jatkosodan aikana. Päämajalla on ollut suuri vaikutus Mikkeliin ja sen historiaan. Pommitukset tuhosivat asuntoja ja päämajan väki nostatti pienen Mikkelin väkilukua 20% parhaimmillaan. Koska päämaja valloitti kouluja, jouduttiin vapaissa kouluissa työskentelemään ahtaasti ja vuoroissa. Mikkeliin tuli paljon majoitus- ja ravintola-alan yrityksiä päämajan ansiosta. On suuri kunnia, että Mikkeli on saanut olla mukana päämajan toiminnassa.
maanantai 26. tammikuuta 2015
Siviilien elämä talvi- ja jatkosodan aikana
Lotat
Järjestö Lotta Svärd kehittyi suojeluskuntien naisosastosta itsenäiseksi. Vuonna 1921 perustavassa kokouksessa hyväksyttiin järjestölle yhteiset säännöt. Järjestöön kuului vuonna 1938 noin 100 000 jäsentä ja vuonna 1943 jo noin 220 000 jäsentä. Inkeri Savelainen oli johdossa 1942 keväällä perustetussa lottainasiantoimisto päämajassa. Vuodesta 1929 lähtien Fanny Luukkonen oli johtanut koko lottaorganisaatiota. Marraskuussa 1944 lottien järjestön toiminta lopetettiin välirauhansopimuksen perusteella.
Lotat huolehtivat joukkojen muonituksesta sekä osallistuivat keräystoimintaan 1939 vuonna syksyn YH:n aikana. Tuona aikana lottina oli noin 76 000 naista ja talvisodan aikana heitä oli vähän vähemmän. Lotat avustivat talvisodan jälkeen siirtoväen asuttamisessa ja tähän liittyvissä tehtävissä. 15.6.1942 tarvittiin lottia muonitukseen ja muihin huoltotehtäviin, joten tehtiin lottien osittainen liikekannallepano. Kunnes lotta antoi lottasitoumuksen hän oli vapaaehtoinen ja kun hän antoi sitoumuksen lotta oli sidottu tehtäväänsä samalla tavalla kun mies suorittaa asepalvelusta. Sodan todellisuuden lotat kohtasivat, kun rintamalla olleet lotat joutuivat joukkosidontapaikoille, kenttäsairaaloihin ja kaatuneiden evakuointikeskuksiin.
Lapset
Sota muutti normaalin elämän, erityisesti lasten elämän. Lapset joutuivat keskeyttämään koulutyönsä, mutta tilanteen vakiinnittua sitä voitiin jatkaa. Lasten elämän teki kaupungeissa vaikeiksi pommitukset ja elintarvikepula. Maaseudulle pommitusten uhka oli pienempi ja elintarvikkeidentilanne parempi.
Aktiivisesti organisoidussa nuorisoyhteisössä nuoret ja lapset olivat pikkulottina ja sotilaspoikina. 1943 vuoden lopussa sotilaspoikia oli yli 72 00 ja pikkulottia 48 000. Sotilaspoikien toiminnassa oli mukana 10-17 vuotiaat ja lottatyttöinä 8-16- vuotiaat.
Talvisodan alettua Ruotsissa vilisi spontaanisti ajatus suomalaisten lasten siirtämisestä Ruotsiin. Centrala Finlandshjälpenin edustajat vierailivat 39 joulukuussa päämajassa ja saivat Mannerheimin siunauksen asialle. Ruotsiin kuljetettiin noin 10 000 lasta ja äitiä talvisodan aikana. Sosiaaliministeri Fagerholmin johdolla vuonna 1941 syksyllä perustettiin lastensiirtokomitea, joka organisoi jatkasodan aikana lasten siirrot Ruotsiin. Sotalapsiksi lähti vuoden 1942 aikana kaikkiaan 17 000 lasta. Ruotsissa oli virallisten tilastojen mukaan 50 000 sotalasta, mutta 15 000-24 000 lasta päätyi epävirallista tietä myös Ruotsiin. Osa sotalapsista ei koskaan palannut Suomeen, koska he olivat niin ruotsalaistuneita ja Ruotsiin arvellaan jääneen 15 000 lasta.
Yleisesti
Koska Suomen ulkomaankauppa pysähtyi hallituksen piti säännöstellä elintarvikkeiden kulutusta ja se näkyi siviilien elämässä siten, että tuontituotteita kuten kahvia ja bensiiniä säännösteltiin ja kun kahvia ei ollut tehtiin voikukan juurista ja tammenterhoista korviketta. Tupakka, sokeri ja voi oli myös haluttuja, joten valtio kielsi lailla mm, pullien kuorrattamisen. Suomalaisille tuli ostokortit joilla esim kahvia ja sokeria säännösteltiin. Maaseudun tuotttajat koki poikkeusaikoja: luovutusvelvollisuus ja hinnat säädeltyjä. Suomi välttyi pahimmilta epidemiolta, mutta kulkutauteja esiintyi esim. kurkkumätäepidemia ja lavantautiakin esiintyi pohjanmaalla.
Järjestö Lotta Svärd kehittyi suojeluskuntien naisosastosta itsenäiseksi. Vuonna 1921 perustavassa kokouksessa hyväksyttiin järjestölle yhteiset säännöt. Järjestöön kuului vuonna 1938 noin 100 000 jäsentä ja vuonna 1943 jo noin 220 000 jäsentä. Inkeri Savelainen oli johdossa 1942 keväällä perustetussa lottainasiantoimisto päämajassa. Vuodesta 1929 lähtien Fanny Luukkonen oli johtanut koko lottaorganisaatiota. Marraskuussa 1944 lottien järjestön toiminta lopetettiin välirauhansopimuksen perusteella.
Lotat huolehtivat joukkojen muonituksesta sekä osallistuivat keräystoimintaan 1939 vuonna syksyn YH:n aikana. Tuona aikana lottina oli noin 76 000 naista ja talvisodan aikana heitä oli vähän vähemmän. Lotat avustivat talvisodan jälkeen siirtoväen asuttamisessa ja tähän liittyvissä tehtävissä. 15.6.1942 tarvittiin lottia muonitukseen ja muihin huoltotehtäviin, joten tehtiin lottien osittainen liikekannallepano. Kunnes lotta antoi lottasitoumuksen hän oli vapaaehtoinen ja kun hän antoi sitoumuksen lotta oli sidottu tehtäväänsä samalla tavalla kun mies suorittaa asepalvelusta. Sodan todellisuuden lotat kohtasivat, kun rintamalla olleet lotat joutuivat joukkosidontapaikoille, kenttäsairaaloihin ja kaatuneiden evakuointikeskuksiin.
Lapset
Sota muutti normaalin elämän, erityisesti lasten elämän. Lapset joutuivat keskeyttämään koulutyönsä, mutta tilanteen vakiinnittua sitä voitiin jatkaa. Lasten elämän teki kaupungeissa vaikeiksi pommitukset ja elintarvikepula. Maaseudulle pommitusten uhka oli pienempi ja elintarvikkeidentilanne parempi.
Aktiivisesti organisoidussa nuorisoyhteisössä nuoret ja lapset olivat pikkulottina ja sotilaspoikina. 1943 vuoden lopussa sotilaspoikia oli yli 72 00 ja pikkulottia 48 000. Sotilaspoikien toiminnassa oli mukana 10-17 vuotiaat ja lottatyttöinä 8-16- vuotiaat.
Talvisodan alettua Ruotsissa vilisi spontaanisti ajatus suomalaisten lasten siirtämisestä Ruotsiin. Centrala Finlandshjälpenin edustajat vierailivat 39 joulukuussa päämajassa ja saivat Mannerheimin siunauksen asialle. Ruotsiin kuljetettiin noin 10 000 lasta ja äitiä talvisodan aikana. Sosiaaliministeri Fagerholmin johdolla vuonna 1941 syksyllä perustettiin lastensiirtokomitea, joka organisoi jatkasodan aikana lasten siirrot Ruotsiin. Sotalapsiksi lähti vuoden 1942 aikana kaikkiaan 17 000 lasta. Ruotsissa oli virallisten tilastojen mukaan 50 000 sotalasta, mutta 15 000-24 000 lasta päätyi epävirallista tietä myös Ruotsiin. Osa sotalapsista ei koskaan palannut Suomeen, koska he olivat niin ruotsalaistuneita ja Ruotsiin arvellaan jääneen 15 000 lasta.
Yleisesti
Koska Suomen ulkomaankauppa pysähtyi hallituksen piti säännöstellä elintarvikkeiden kulutusta ja se näkyi siviilien elämässä siten, että tuontituotteita kuten kahvia ja bensiiniä säännösteltiin ja kun kahvia ei ollut tehtiin voikukan juurista ja tammenterhoista korviketta. Tupakka, sokeri ja voi oli myös haluttuja, joten valtio kielsi lailla mm, pullien kuorrattamisen. Suomalaisille tuli ostokortit joilla esim kahvia ja sokeria säännösteltiin. Maaseudun tuotttajat koki poikkeusaikoja: luovutusvelvollisuus ja hinnat säädeltyjä. Suomi välttyi pahimmilta epidemiolta, mutta kulkutauteja esiintyi esim. kurkkumätäepidemia ja lavantautiakin esiintyi pohjanmaalla.
tiistai 13. tammikuuta 2015
Päämajan toiminta talvi- ja jatkosodan aikana
Talvisodan alkaessa 30. marraskuuta 1939 tuli päämaja toimintaan 3. joulukuuta Mannerheimin ja päämajan siirtyessä Mikkeliin ja oli toiminnassa vuoteen 1945 muutamia katkoja lukuun ottamatta. Toiminnan siirryttyä Mikkeliin oli päämajan käytettäväksi varattu keskuskansakoulun lisäksi useita muita julkisia rakennuksia. Toimipisteissä työskentele Talvisodan aikana noin 650 henkeä ja Jatkosodan aikana noin 2 500 henkeä. joten se näkyi pienen Mikkelin katukuvassa. Useiden pommituksien takia yksiköitä hajautettiin maaseudulle. Näiden pommituksien takia ylipäällikkö joutuikin vaihtamaan useasti paikkaa.
Päämajalla arkipäivää olivat esittely, joita suorittivat aselajien komentajat, huoltolajien päälliköt, tarkastajat ja jaostojen päälliköt. Näkyvintä toimintaa tavallisille ihmisille olivat päiväkäskyt, joista ensimmäisen ylipäällikkö G. Mannerheim antoi 30.11.1939. Viimeisen käskyn Mannerheim antoi 31.12.1944. Päämajoitusmestari A. F. Airo kuvaili operaattiset asiat.
Päämajalla arkipäivää olivat esittely, joita suorittivat aselajien komentajat, huoltolajien päälliköt, tarkastajat ja jaostojen päälliköt. Näkyvintä toimintaa tavallisille ihmisille olivat päiväkäskyt, joista ensimmäisen ylipäällikkö G. Mannerheim antoi 30.11.1939. Viimeisen käskyn Mannerheim antoi 31.12.1944. Päämajoitusmestari A. F. Airo kuvaili operaattiset asiat.