Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951)

(c)http://oppiminen.yle.fi/historia-suomi/suomi-jatkosodassa/suomalaisten-hyokkaysvaihe

Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi Askaisten pitäjässä Louhisaaren kartanossa 4.6.1887. Hän hankkiutui jo hyvin varhaisessa vaiheesa sotilasuralle. Hän ehti tehdä pitkän sotilasuran Venäjällä ennen paluutaan Suomeen. 1918 vapaussota käytiin hänen johdollaan. 1918 vuoden lopulla hänet valittiin valtionhoitajaksi, jossa hän toimi ensimmäisiin presidenttivaaleihin asti. Mannerheimin hävittyä vaalit 1919 kesällä hän vetäytyi julkisuudesta.

Hän palasi valtakunnan asioihin mukaan 1930-luvun alussa. Koko 1930- luvun hän oli puolustusneuvoston puheenjohtaja ja neuvoston tehtävänä oli armeijan kokoonpano ja materiaalivalmiuden parantaminen. Kun Mannerheimista tuli puolustusvoimien ylipäällikkö perusti hän päämajansa Mikkelin Keskuskansakouluun. Hänen esikuntapäällikö oli Lennart Oeschin, mutta operaattisista suunnitelmista eversti Aksel Airo piti huolen.

Vaikka Mannerheim olikin jo 72- vuotias ottaessaan ylipäällikön pestin, hän hoiti työnsä hyvin. Hänen todella pitkiä työpäiviään johon kuului tilannekatsauksia ja esityksiä, keskeytti vain lounas ja päivällinen. Mannerheim toimi talvi- ja jatkosodan ajan puolustusvoimien ylipäällikkönä ja hänen vaikutuksensa politiikkaan oli merkittävä, Omalla junallaan Mannerheim vieraili myöskin rintamalla.

Ansioistaan sodan johtajana oli hänelle jo vuonna 1933 sotamarsalkan arvo. Vapaudenristin 1. ja 2. luokan Mannerheim ristin presidentti Ryti luovutti hänelle 1941. Mannerheimin täyttäessä 75- vuotta 4.6.1942 hänelle myönnettiin Suomen marsalkan arvo. Jopa Adolf Hitler tuli tapaamaan hänen täyttäessään 75. Mannerheim toimi myös presidenttinä, kun eduskunta valitsi hänet elokuussa 1944 ja hän erosi terveydellisistä syistä maaliskuussa 1946. Hän kuoli Sveitsissä 28.1.1951 ja hänet haudattiin Helsingissä 4.2.1951